Näkemyksiä Ulkomailta

Jäähyväiset Euroopalle, Suomelle ja Uudelle Suomelle

Kirjoitan tätä blogia Yhdysvaltojen itä-rannikolta. Toteutin elämäni suurimman haaveen muuttamalla luvattuun maahan amerikkalaisen morsiammeni kanssa. Elämä alkaa ns. täysin puhtaalta pöydältä varsin suurilla riskeillä, joiden ylitsepääseminen vaatii kovaa työtä ja hieman tuuria. Viimeisen viikon ajan mietin mistä voisin kirjoittaa jäähyväisten kunniaksi. Pitäen silmällä surullisenhupaisaa Suomen poliittista ilmapiiriä, aiheen valitseminen ei ollut vaikeaa.

Päätin kirjoittaa oman tulkinnan fiktiivisestä kirjasta jonka avulla sinä voit nähdä miltä Suomen tulevaisuus näyttää. Kirja jääköön nimettömäksi, mutta sen lukeneet tunnistavat varmasti mistä on kyse.

 

Jotain todella kummallista tapahtui sinä päivänä kun maamme parhaan moottorivalmistajan omistajuus siirtyi Walh Björniltä hänen perillisille. Valitettavasti perintöveron myötä Björnin perillisten oli myytävä yrityksen omistusoikeus valtion investointirahastolle. Näin ollen uudet omistajat Mari Vaatela, Sanna Harkkinen ja Mikko Hetomäki toivat Aikon-tehtaaseen uuden johtamis-strategian jonka piti olla sosiaalisesti yhdistävä ja inhimillisempi kuin edesmenneen Wahlin raaka kapitalistinen järjestelmä. Yrityksen uusi toimintamalli perustui ajatukseen ”kultakin kykyjensä mukaan, kullekkin tarpeittensa mukaan.” Me kaikki äänestimme uuden järjestelmän puolesta. Yksikään meistä ei tiennyt miten tämä järjestelmä toimisi, mutta kukaan ei uskaltanut kyseenalaistaa näin ”jaloa” tavoitetta. Eikä ihme, sillä meille kerrotaan lapsuudesta lähtien kuinka altruismi ja itsenä uhraaminen yhteisen hyvän eteen on tavoitteista korkein.

Uuden järjestelmän mukaan työ ei ollut sinun omaisuutta vaan koko ”perheen”. Työstä ei maksettu rahallista korvausta vaan oikeus tulevaisuuden ”tarpeisiin”. Työntekijöiden piti tehdä kovasti töitä kykyjesä mukaan ja heidän uhrauksensa korvattiin heidän tarpeilla. Mari Vaatelan tehtävä oli arvioida jokaisen työntekijän tarpeet ja niiden tärkeys. Aluksi äänestimme yhteisesti kaikkien tarpeista, mutta lopulta kävi ilmi että demokraattinen äänestys ei tuottanut odotettuja tuloksia. Päädyimme järjestelmään missä kukaan ei voinut asettaa omia tarpeita ja taitoja. Lopulta Vaatela uhrautui yhteisen hyvän nimissä arvioimaan jokaisen työntekijän kyvyt ja tarpeet. Kenen tarpeet ovat jonossa ensimmäisinä? Kuinka tärkeä on minun tarve ja tahto aamukahviin jos naapurin Pekka vaatii huvijahtia? Koska tarpeella ei tarvinnut olla mitään rationaalista perustetta ja pelkkä ”halu” oikeutti mihin tahansa, huvijahti ja kuppi kahvia olivat samanarvoisia. Mutta koska ”tarpeesta” ei enään päätetty yhteisvoimin, Mari Vaatelan oma moraalikompassi asetti jokaiselle tarpeelle hänen oman arvon.

Minkälaiset työntekijät menestyivät tämänkaltaisessa järjestelmässä? Ensimmäisen kvarttaalin jälkeen firman tuottavuus putosi 40%. Johtoportaan mukaan jotkut eivät työskennelleet tarmokkaasti kykyjensä mukaan. Vaatela päättikin että parhaat työntekijät tekisivät jokainen ilta ylitöitä tuottavuuden parantamiseksi ilman lisäkorvauksia (työstä ei maksettu palkkaa vaan oikeus tulevaisuuden ”tarpeeseen”). Arvatkaa minkälaisia vastuunpakoilijoita meidän parhaista työntekijöistä tuli? Yritimme piilotella kykymme koska hyvästä työstä, osaamisesta ja motivaatiosta meitä rankaistiin ylitöillä samaan aikaan kun saamattomat kolleegat nauttivat yhä suuremmista "tarpeista". Pian suurin pelkomme oli paljastua hyväksi työntekijäksi. Eikö kapitalistisen kilpailujärjestelmän pitänyt olla moraaliton taistelukenttä jossa heikommat jäivät vahvojen alle? Nyt Aikon-tehdas toimi sosiaalisesti ”reilun” mallin mukaan missä kaikki kilpailivat huonoimman työntekijän tittelistä. Ei ihme, että parhaat työntekijät pakenivat tehtaasta jättäen taakseen surkeimmat ja laiskimmat parasiitit imemään jäljellejäävien verta. Toimituksemme myöhästyivät ja olivat aina viallisia. Mutta Sanna Harppinen kierteli ostajien keskuudessa vaatien että he tilaisivat Aikon-moottoreita viitaten meidän ”tarpeeseen” saada töitä. Hän ei piitannut tuotteemme huonosta laadusta koska ”tarve” oli hänen ainoa mittari. Lopulta ainoastaan valtio suostui tilaamaan meidän surkeita moottoreita ties mihin tarkoitukseen.

Hetomäen tehtävä oli viettää aikaa poliittisten vaikuttajien keskuudessa muistuttamassa hänen tehtaan uudesta johtamis-strategiasta, vaikka johtamiskokemusta häneltä ei löytynyt minuttiakaan. Hän vietti kuitenkin suurimman osan ajastaan julkisen yliopiston professorina opettaen suunnitelmatalouden teoriaa ja yritysetiikkaa. Hetomäki korosti oppilaille yhteiskunnan tarpeiden etusijaa moraalisesti oikeana lähtökohtana. Mutta miten matkustajat hyötyvät ”moraalisesti oikeasta” teosta ostaa tuotettamme suihkumoottorien sammuessa kesken lennon? Hetomäelle jalot tarkoitukset olivat tärkeäpiä kuin hyvät tulokset.

Aikon tehdas hakeutui konkurssiin kahden vuoden jälkeen. Viimeisessä tehdaskokouksessa Hetomäki piti puheen jossa hän syytti muiden yritysten ahneutta ja yhteiskunnan tietämättömyyttä. Ihmiset eivät olleet Hetomäen mukaan valmiita ja valaistuneita elämään hänen suunnitteleman mallin mukaan. Vaatela, Harppinen ja Hetomäki jatkoivat valtion työtehtäviin ja me muut jäimme tyhjän päälle. 

 

Korvaa Aikon sana Suomella ja näet kuinka tämä fiktiivinen tarina on katsaus Suomen tulevaisuuteen. Klikkaa myös fiktiivisiä nimiä ja näet ketkä haluavat tehdä Suomesta Aikonin tapaisen "menestystarinan".

Älä suotta vaivaudu kommentoimaan tai toivottamaan minulle onnea Yhdysvalloissa. Te Suomessa tulette tarvitsemaan sitä paljon enemmän.

 

Kuka on John Galt?

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Markku Järvinen

Hyvästi. Oi hyvästi. Jospa Isänmaa tietäisi mikä helmi on kadotettu.

Eihän nyt voisi olla niin, että muutkin, esmes, allekirjoittanut on tutustunut koko yhdysvaltain amerikkaan vuosien työllä.

Ole sinä viisaampi ja parempi kuin minä. :D

Ai sorry, en huomannut että olet virolainen. En ole ihan vieras virolaisuuteen, kui sul tuju hea siis käsi kokku löö.

:S

Matias Härkönen

Onnea matkaan nyt kuitenkin. Moni meistä haluaisi lähteä, mutta perhe ja muut syyt ovat esteenä. Toivottavasti kirjoituksiasi silti vielä nähdään. Jos ei täällä niin jossain.

Lähetkö mulle sit lipun sinne, kun kommarit ottaa lopullisesti täällä vallan ja joudun pakenee?

Käyttäjän KalleSalo kuva
Kalle Salo

Oho, hieno Atlas Shrugged mukaelma.

Eipä tosin taida moni suomalainen olla lukenut. Toivoa sopii että jokunen olisi nähnyt edes Cmorella pyörivän leffan.

Toimituksen poiminnat