Näkemyksiä Ulkomailta

Suomen vaihtoehdot ovat vähissä

Suomen talous on ajatunut vaaralliseen umpikujaan. Tilannetta tarkasteltaessa ulkomailta huomaa kuinka aika on käymässä vähiin. Viime viikolla minulla oli ainutlaatuinen tilaisuus esitellä tutkimustyöni Hollanin keskuspankin järjestämässä tilaisuudessa, jossa pohdittiin Euroopan makrotaloudellista tilannetta. Tilaisuuden ilmapiiri oli nuorten akateemikkojen innokkuudesta huolimatta varsin kireä ja pessimistinen. Tapahtuman aikana Japanin, Alankomaiden, Islannin, Iso-Brittannian ja Irlannin keskuspankkien edustajat jakoivat omia näkemyksiä taantumaan liittyen. Tapahtuman jälkeen olen sulatellut konferenssin antia ja yrittänyt ymmärtää Suomen talouspoliittisia valintoja. Rehellisyyden nimissä nostan hattua päättäjille, sillä heidän korttipakassaan ässät ovat jo käytetty ja  jäljelläolevat vaihtoehdot ovat kaikki yhtä huonoja.

Missä mennään?

EKP:n elvytys-ohjelma vei ohjauskoron lähelle nollan rajaa tuottamalla klassisen likviditeettiloukun, jonka myötä Euroopan talouden herättely ei enään onnistu korkoja laskemalla. Koska Euro-alueiden maat harmonisoivat korkotasonsa, korkoerojen dynaamisuus ei päde yksittäisten jäsenmaiden elvytys-strategiaan. Täten makrotalouden oppikirjan IS-LM kaavion mukaisesti Euroopan talous on tilanteessa, jossa rahavarannon laajentaminen ja likviditeettin pakkosyöttäminen pankeille ei ole kanavoinut lainavaroja reaali-talouteen. Tästä johtuen makro- ja rahataloudelliset työkalut EMU-alueella ovat pääosin käytetty loppuun. Hollannin keskuspankin edustaja Silvie Verkaart myönsi oman puheensa päätteeksi kuinka Euro-alueen keskuspankit ovat tehneet voitavansa ja vastuu on siirretty politiikan areenalle.

Berliinin yliopiston taloustieteen professori Dirk Ehnts esitteli oman näkemyksenä Euro-alueen taistelusta käyttämällä yksinkertaista Keynesin kasvumallia (Y=C+I+G+Ex). Kyseistä yhtälöä (pelkistetty ilman DSGE-mallia) käyttäen, voimme tarkastella myös Suomen mahdollisuuksia. 

Entä Suomi?

Bruttokansantuotetta arvioidessa kokonaiskysyntä (Y) koostuu pelkistettynä kulutuksesta (C), investoinneista (I), julkisen sektorin kulutuksesta (G) ja viennistä (Ex). Taantuman aikana Suomen kotitalouksien kulutus (C-tekijä) perustuu pitkälti luotto-kulutukseen, jonka myötä myös säästöasteemme on laskussa. Täten rajoitettu kulutus vähentää kysyntää ja lopulta myös tuotantoa. Suomen talous ei siis lähde nousuun kulutuksen myötä ilman käytettävissä olevien tulojen lisäämistä verohelpotuksilla. 

Vaikka EKP:n ohjauskorko on ennätysmatalalla ja Mario Draghi flirttailee mahdollisen "Kvantitatiivisen Elvytyksen" kanssa, yrityksien investointi-taso on Suomessa vaatimattoman matalalla johtuen tulevaisuuden epätietoisuudesta ja Suomen poliittisesta ilmapiiristä. Lisäksi likviditeetin kasvattaminen pankkien kirjoissa johtaa tilanteeseen, jossa pankit siirtävät ylimalkaiset käteisvarannot Basel III-sopimusehtojen täyttämiseen tai vaihtoehtoisesti jo olemassaolevien omaisuuserien uudelleenrahoittamiseen. Kansainvälinen Valuuttarahasto onkin varoittanut myös Suomea kiinteistökuplan kehittymisestä asuntomarkkinoiden uudelleenrahoittamisen myötä. Ei siis ihme, että reaali-talous ei hyödy matalan ohjauskoron vaikutuksista.

Entäpä suorat ulkomaiset rahoitukset (FDI) Suomeen? Suomi vetää ulkomaisia sijoituksia odotettua enemmän varsinkin Nokia-saagan jälkipuinneissa. Koulutettu työvoima, toimiva infrastruktuuri ja kehittyvä IT-sektori houkuttelevat tulevaisuudessakin ulkomaista pääomaa Suomeen. Mutta Nokian surullinen loppu on varsin opettava esimerkki tulevaisuuden yrityksille kuinka menestykseen tuudittautuminen ei ole optimaalinen strategia. Eli me emme voi olettaa ulkomaisten sijoitusten olevan itsestäänselvyys ilman innovaatiota ja kehitystä.

Julkisen sektorin kasvattaminen, eli G variaabeli, on vaihtoehdoista huonoin. Vaikka Li Andersson kannattaa julkisen sektorin kasvua ilman leikkauksia, valtion sektorin kasvukäyrä on huolestuttava. Lukijoiden ei välttämättä tarvitse olla samaa mieltä Kenneth Rogoffin tai Carmen Reinhartin kanssa julkisen velan vaikutuksesta talouden kasvuun, mutta esimerkiksi Suomen valtionvelka lähestyy jo Maastricht-sopimuksen kriittistä rajaa. Samaan hengenvetoon on hyvä mainita kuinka julkisen sektorin kasvattaminen vaatii velanoton lisäksi verojen korotusta, mikä vie meidät takaisin laskevaan C, eli kulutus-variaabeliin. Hollannin keskuspankin entinen johtoportaan jäsen Lex Hoogduin korosti omassa konferenssi esitelmässään kuinka valtioiden tehtävä ei ole tuottaa talouskasvua koska valtioilla ei ole hallussaan ns. jumalallista tietoa kuluttajien preferensseistä (Kts. Friedrich Hayek-"Use of Knowledge").

Suomen viimeinen oljenkorsi on siis yhtälön viimeinen tekijä, vienti (Ex). Vaikka Euron arvo valuuttamarkkinoilla on laskussa ja täten vienti-sektori hyötyy halvasta valuutasta, tämä ei takaa automaattista kasvua Suomen viennissä.  Syy tähän on yhteisvaluutta-alueen yhteinen valuuttakurssi, joka mahdollistaa niin Suomelle kuin myös muille Euro-maille vientisektorin kasvumahdollisuudet. Mutta valitettavasti kaikki Euro-maat eivät voi saada positiivista vientitasetta Euro-alueen sisäisessä vientikilpailussa.  Ellei Suomi pysty tuottamaan Euroopan sisämarkkinoille ylivoimaisesti parhaita vientituotteita, halvempi valuutta ei suoranaisesti auta Suomea kasvattamaan vientiä Euro-alueen sisällä. Suomen ainoa vaihtoehto saavuttaa maksimaalinen hyöty Euron laskevasta valuuttakurssista on kasvattaa vientiä Euro-alueen ulkopuolelle. Valitettavasti Suomen suhteet tärkeään vientikumppaniin Venäjään surkastuvat joka päivä, eikä Euroopan Unionin talouspakotteet varsinaisesti aja Suomen etuja vientipolitiikassa. 

Mitä tehdään?

Summa summarum: Suomen kulutus (C) on laskussa johtuen ostovoiman heikkenemisestä. Investoinneista (I) pidetään kiinni epävarmuudesta johtuen, vaikka pankkien lainavarat ovat tasapainottuneet. Valtion kulutus (G) on kestämätön, eikä julkisen sektorin kasvun loppua ole näkyvissä. Vienti (Ex) kärsii Euro-alueen sisäisestä kilpailusta ja Venäjän poliitisesta sekasorrosta. Mitä voimme tehdä?

Kuluttajien ostovoimaa on parannettava laskemalla veroja ja työantajien kasvavia työkustannuksia. Yrityksien investoinnin lisääntyvät mikäli markkinoilla oleva tieto vapautuu valtion keinoitteluista. Hallituksen "Twitter" pelleily on saatava loppuun ja vaikeiden päätöksien tekemistä ei saa enään välttää. Julkisen sektorin kasvua on rajoitettava asteittain, jotta reaali-talous ei kärsisi putoavasta kysynnästä (valtion työntekijät ovat myös kuluttajia yksityisellä sektorilla). Ja viimeisin, mutta ehkä tärkein rakennemuutos on suunnattava Suomen tuotantosektorille. Kasvava vientiteollisuus vaatii työvoiman joustavuutta ja työn hinnan kilpailuttamista. AY-liikkeiden vaatimuksille on saatava tolkku ja työn tehoistaminen kansainvälisen standardien mittareilla pitää priorisoida.

Helpommin sanottu kuin tehty.

 

Toivotan onnea Suomen päättäjille varsin toivottomassa taistelussa. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Eikö yritysten investoinnin ole juurikin siitä syystä jäässä,koska siellä tiedetään markkinoilla oleva tieto? Sinun mukaasi investoinnin ovat jäässä,koska eivät tiedä... no,näinkin toki voi olla.

Käyttäjän HenriErti kuva
Henri Erti

Morjensta Vellu. Olen tehnyt comebackin joten aloitetaan puhtaalta pöydältä ystävinä.

Investoinnit, eli pelkistettynä lainojen kysyntä, on jäissä johtuen työnantajien epätietoisuudesta. Ei sillä, että työnantajat pystyisivät normaalisti ennustamaan tulevaisuutta, mutta lähinnä poliittinen epävarmuus, muiden tuotantosektorien YT:et ja Euroopan masentava taloustilanne johtaa tilanteesee, jossa yritykset eivät ota pankista lainaa edes nolla-koroilla.

Ehkä olemme tilanteessa jossa minä tiedän, että sinä et tiedä minun tietävän.

Käyttäjän toimikankaanniemi kuva
Toimi Kankaanniemi

Lämpimät kiitokset hienosta analyysistä, joka päättyy siihen, mitä pitää tehdä!

Pessimistisiin yksityiskohtiin menemättä on todettava, että eipä ole Suomella mahdollisuuksia helppoon selviämiseen nykykehityksestä.

Jos ainoa keino on palkkojen ja työvoimakustannusten alentaminen, ei toivoa juurikaan ole. Nämä kustannukset alenevat vain kasvavan työttömyyden kautta ja siis epäterveellä tavalla. Se taas supistaa kulutuskysyntää ja kaikkia verotuloja. On kai selvää, että työmarkkinoilla ei päästä sopimukseen yleisestä palkkojen alentamisesta.

Ainoa mahdollisuus, jota kirjoittaja ei tosin maininnut, olisi irtautuminen eurosta ja sen jälkeen oman valuutan arvon alentaminen. Kipeä ja vaikea ratkaisu sekin, mutta helppoja malleja ei ole. Kun vienti sekä euro- että muihin maihin alkaisi vetää, syntyisi työpaikkoja, kulutuskysyntää ja verotuloja. Jossain ajassa syntyisi myös uutta jaettavaa palkankorotuksiin, perusturvaan ja palveluihin.

Mitä arvoisa asiantuntija sanoo Suomen eroamisesta eurosta ja asettumisesta paremmin pärjäävän länsinaapurin rinnalle?

Käyttäjän HenriErti kuva
Henri Erti

Fiksu lukija tunnistaa aiheen, jota kirjoittaja yritti välttää.

Eurosta eroaminen on aihe, joka on räikeästi politisoitunut eikä pragmaattista keskustelua yksinkertaisesti saada aikaiseksi.

Toistan Harvardin yliopiston professori Martin Feldsteinia: Euro on poliittinen projekti. Täten yhteisvaluutta ei täytä Robert Mundellin optimaalisen valuutta-alueen kriteereitä.

Kyseiset kriteerit aliarvioitiin Maastrichtin shamppanjasateessa vuonna 1993 ja Eurosta onkin tullut poliittinen uhkapeli. Uhkapeli, jossa PIIGS-maat yrittivät bluffata ja hävisivät. Uhkapeli jatkuu myös tulevaisuudessa, sillä Euron arkkitehdit eivät missään tapauksessa halua elämäntyönsä valuvan hukkaan.

Eurosta eroaminen olisi Suomelle kallis päätös. Eroaminen olettaa muiden tekijöiden pysyvän staattisena, mutta maailman integroitunut talousjärjestelmä pitää dynaamista muutosta yllä jatkuvasti. En siis itse päättäjänä luottaisi eri variaabelien olevan tarpeeksi vakaita nettohyötyjen tuottamiseen Suomelle.

Kun otamme huomioon vuosien varrella kehittyneet saavutukset, Eurosta eroaminen olisi rinnastettavissa hammastahnan työntämistä takaisin tuubiin. Euron kehitys-kasvukaari on loppuvaiheilla ja siten projektin hylkääminen olisi kallis virhe Suomelle.

Toisaalta meidän pitää ottaa huomioon kasvavat yhteisvaluutan kulut, joiden myötä oletetut tulevaisuuden hyödyt Eurosta ovat kasvamassa kyseenalaisiksi. Ajatushautomo Libera on toistaiseksi tuottanut Suomessa ainoan konkreettisen suunnitelman Eurosta eroamiseen. Sami Miettisen blogi "http://www.libera.fi/fi/blogi/markan-toinen-tuleminen/" voisi avata keskusteluita korkealla tasolla.

Jos ja kun Draghi aloittaa Euron QE-ohjelman Federal Reservin tyyliin ja silti Euron talous suuntaisi kohti Japanin kaltaista deflaatiota, uskon että Eurosta eroaminen olisi varsin oikeutettu päätös.

Aika näyttää.

Käyttäjän toimikankaanniemi kuva
Toimi Kankaanniemi

"Eurosta eroaminen olisi Suomelle kallis päätös."

"Eurosta eroaminen olisi varsin oikeutettu päätös."

Kirjoitit nuo lauseet - kallis/oikeutettu!

Ymmärrän kyllä, että eurosta eroaminen on äärimmäisen vaikea ja hankala ja ehkä osin arvaamatonkin ratkaisu. Kuitenkin on selvää, että eurossa pysyminen edellyttää euroalueen yhteisen finanssipolitiikan syventämistä ja eurobondeja ja siis yhteisvastuuta (liittovaltiota yhdessä Kreikan, Espanjan, Italian ym kanssa). Kova hinta tulee tällöinkin ja tuskin Suomen kansa tällaista hurraten hyväksyy.

Kun en usko palkkojen ja työvoimakulujen riittävän suureen leikkaamiseen ja siihen, että vaikka leikattaisiinkin, että siitä olisi ratkaisu syveneviin ongelmiimme, joudun kysymään, onko parempi ajautua romahdukseen ja katastrofiin kuin erota eurosta mahdollsimman pian?

Vai löytyykö sittenkin jokin kolmas tie? Onko se Kreikan viitoittama hallitsemattoman velkaantumisen tie, johon kuuluu myös pääomien, yritysten ja työpaikkojen maastamme poistumisen tie?

Löytyisikö jotain valoa tämän marraskuisen synkkyyden keskelle?

Käyttäjän HenriErti kuva
Henri Erti Vastaus kommenttiin #14

Kallis-oikeutettu ristiriita oli suhteutettuna nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.

Eurosta eroaminen olisi kallista tällä hetkellä. Mutta mikäli EKP:n QE-ohjelma ei tuota tulosta ja Euron kohtalona on Japanin kaltainen deflaatio, siinä vaiheessa Eurosta eroaminen on realistinen ja varteenotettava vaihtoehto. Mutta kuten sanottu, katsotaan mitä Draghin asearsenaalista vielä löytyy (olettaen, että Saksa suostuu yhteistyöhön).

Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että Eurobondien luonti on ongelmallinen johtuen esim. Saksan, Hollannin ja Suomen velkakirjojen "spread" erosta PIIGS-maiden bondeihin. EKP ei tähän asti ole onnistunut harmonisoimaan Euromaiden velkakirjonen eroja. Samalla pidetään mielessä, että Euro-alueen tulevaisuus riippuu myös maiden välisten tulonsiirtojen kehityksestä. Ts. Euron rakentaminen on vielä pahasti kesken.

Valon löytyminen nykytilanteessa tuottaa vaikeuksia. Vaihtoehdot ovat kaikki "least-worst" kategoriassa.

Mielestäni vähiten utopistinen ratkaisu olisi uusia Maastrichtin sopimusta joustavaksi. Mutta toisaalta maat jotka ovat käyneet läpi budjetti leikauksia Troikan alaisuudessa eivät tule hyväksymään Ranskalle ja Italialle suunnattuja budjetti-helpotuksia.

Komppaan siis Hollannin keskuspankin edustajaa: Draghin pitää onnistua EKP:n viimeisessä yrityksessä elvyttää Euro-alueen talous Federal Reservin opeilla.

Käyttäjän TimoTarus kuva
Timo Tarus

Kylläpä te ekonomistit osaatte selostaa yksinkertaisen asian pitkällä kaavalla!

Tässäkin olisi riittänyt hyvin tuo viimeinen kappale...

Ruohonjuuritasosta erkaantuneiden henkilöiden ei kuitenkaan kannattaisi sotkea palkkahommia näihin asioihin ollenkaan. Kentällä pelaa nyt sellasia koijareita, että niitä ei kiinnosta ”orjansa” toimeentulo tuon taivaallista. Työvoimaa haalitaan, vaikka takuuvarmasti on tiedossa että palkat ja velvotteet jäävät maksamatta.

Tämä ei ole kuitenkaan aina yrittäjän vika, vaan ongelmat johtuu verottajan pohjattomasta ahneudesta.

Systeemi on mätä, Suomessa halutaan lopettaa kaikki omatoimisuus...

Tervetuloa Eurostoliiton ihmemaahan!

Käyttäjän HenriErti kuva
Henri Erti

Moro Timo.

Pitkän kaavan avulla saadaan keskusteluun myös mukaan esim. asiantuntijoita jotka haluavat ensin todisteet argumentin A:n vaikutuksesta B:hen. Mutta anyway.

Olen hieman eri mieltä kanssasi " ei kiinnosta ”orjansa” toimeentulo tuon taivaallista"-argumentista. Mielestäni yrityksiä kiinnostaa varsin paljon työvoiman tilanne. Ilman työvoimaa ei ole reaali-kulutusta, jolla luodaan kysyntä&tarjonta.

En ole asunut Suomessa kokonaisvaltaisesti 8 vuoteen, mutta tilannetta seuraamalla olen kanssasi samaa mieltä, että yrittäminen tehdään Suomessa melko hankalaksi. Toisaalta oma isäukkoni tokaisi osuvasti kuinka Suomen byrokratia toimii. Ajattele jos Suomen suuri ja mätä byrokratia ei toimisi. Eli verottaja tekee oman työnsä varsin hyvin ja byrokraatit ovat tehokkaita omassa työssään. Onko tämä tehokkuus optimaalinen Suomen taloudelle? Tämä on sitten jo toinen kysymys.

Käyttäjän toimikankaanniemi kuva
Toimi Kankaanniemi

Se verottaja on muuten hallitus ja eduskunta. Verottaja toimii lakien pohjalta. No joo, myönnettäköön, että joskus aika sadistisesti.

Veroja kai kerätään siksi, että koko kansalle on tietyt palvelut, mm. sairaalapäivystys, jota saattaa kuka tahansa meistä tarvita jo ensi yönä, turvallisuuspalvelut, liikenneväylät, koulut ja muut oppilaitokset, sosiaaliturvaakin, jne.... No joo, byrokratiaa on liikaa, mutta tietty määrä sitäkin tarvitaan. Ja se kaikki maksaa eli tarvitaan veroja.

Käyttäjän TimoTarus kuva
Timo Tarus

Se kun on vaan niin, että pikkufirmat eivät ns. verotehokkaaseen suunnitteluun pysty päinvastoin kuin vähän suuremmat pörssiyhtiöt, jotka vievät tarvittaessa koko toimintansa johonkin kehitysmaahan ja nettoavat vielä silläkin että potkivat työntekijänsä kilometritehtaalle.

Pikkufirmojen ainoa mahdollisuus tulla toimeen on, että töitä riittää 12 kk vuodessa.

Jos tulee hiljaista, niin mitään pelivaraa ei velvoitteet tunne. Homma pitäisi mennä niin, että rasti ruutuun, nyt ei ole tuloja, joten en voi maksaa verojakaan. Normi työntekijä siirtyy siinä vaiheessa ansiosidonnaiselle. Yrittäjä siirtyy ulosoton asiakkaaksi. Kun on noin tiukoille vedetty, niin panee miettimään minkä verran kannattaa sitoutua mihinkin.

Paha vaan että tulee sitä ns. työvoimapulaa miksi vakava asia on käänteisesti naamioitu..

Siksi me ”tarvitaan” niitä halpisduunareita muualta kun ei suomalainen yritys pysty maksamaan palkkaa jolla tulisi Suomessa toimeen...

Käyttäjän toimikankaanniemi kuva
Toimi Kankaanniemi

Timo,

olet varmasti oikeassa.

Meillä on kuitenkin muista maista poikkeava mahdollisuus melko nopeaan henkilöstön lomauttamiseen "tuotannollisista ja taloudellisista syistä". Se toimii aika hyvin.

Eiköhän yrityskin maksa veroa tuloksestaan. Jos ei synny tulosta, ei peritä yhteisöveroakaan. Kesken vuottakin voi saada muutoksen verotukseen.

Työvoimakustannukset ovat raskaat. Sotu- ja eläkemaksuilla rahoitetaan sairausvakuutus, työttömyysturva ja eläketurva. Maksuja ei ole siirretty esim. liikevaihtoon tai tulokseen pohjautuvaksi, vaan se on edelleen palkkasummaperusteinen eli rankaisee työllistämisestä. Hyvä vai huono? Kun halutaan pitää em. perusturva, on maksaja myös oltava.

Eläkeuudistuksia on tehty ja tehdään taas, jotta eläkemaksut eivät nousisi nykyisestä. Eläkkeensaajat eivät tästä pidä, mutta yrityksille (+julkiselle sektorille) maksujen kasvun hillitseminen on tärkeää.

Tällaista "taidetta" on näiden maksujen ja etuuksien yhteensovittaminen.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Valuutanvaihto ei vaikuta millään tavalla siihen kotimaisen byrokratian kankeuteen ja moninkertaiseen sääntelyyn useaan muuhun yhteisvaluuttamaahan verrattuna. Ja mihinkäs valuuttaan sitten vaihdetaan jos se omakaan ei toimi?

En ole ihan varma siitäkään onko sitä säännöstelyä edes koitettu keventää muuta kuin poliitikkojemme kauniissa puheissa.

Toisaalta se byrokratia ja sääntely ei rajoitu pelkästään valtioon vaan myös kuntatasolla olisi kirveille töitä. Jo erot kuntien välisissä säännösten tulkintakäytännöissä ovat niin suuret.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"En ole ihan varma siitäkään onko sitä säännöstelyä edes koitettu keventää muuta kuin poliitikkojemme kauniissa puheissa."

Milläs vähennät kun sääntely tulee pääasiassa EU:sta? Erotaanko?

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Menee valitettavasti ohi aiheen, mutta:

Valitettavasti niiden EU:n säädösten päälle on juuri meillä Suomessa osattu lyödä valtaisa määrä sellaisia lisärajoituksia joita ei muualta unionista löydy. Esimerkkejä on pilvin pimein.

Niin valtio- kuin kuntatasolla. Peräänkuulutan ottamaan vähän muualta mallia josko se viisaus löytyisi sieltä.
EU:n ansiosta on tosin saatu purettua sellaista kaikkein hulluinta kieltolakipykäliä jotka silloin ennen jäsenyyttä teki asioista vaikeita.

Niinpä se peräänkuuluttamasi ero EU:sta ei suinkaan merkitse niiden rajoitusten poistamista vaan päinvastoin mahdollisuutta rajoittaa kansalaistemme ja yritystemme elämää lisää.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Mielestäni hyvää analyysia. Blogin sanoman kiteyttäisin perheyrittäjänä ja pitkään kansainvälisessä kaupassa olleena; " elinkeinoelämän ja erityisesti vientisektorin luottamus ja motivaatio poliittiseen päätöksentekoon on saatava kuntoon ja kestävälle perustalle". Mielestäni ei ole seuraavan 15 vuoden säteellä muuta vaihtoehtoa. Investointien ja kehityshankkeiden takaisinmaksuaika vientipuolella on keskimäärin 5...8 vuotta. Jos omat poliitikot elävät 1...2 vuoden aikajänteellä (esim. ALV, yhteisövero, myynninedistämiseen/edustukseen liittyvät vähennykset jne jne) se vie luottamuksen hyvin alas. Silloin annetaan mennä riittävän hyvin (taseethan ovat aivan eri mallissa kuin 90 luvun lamassa), pidetään omavaraisuus kunnossa, mutta kasvuun ei panosteta.

Käyttäjän SeppoHongisto kuva
Seppo Hongisto

Erinomainen analyysi. Viennin lisääminen ylivertaista kysyntää omaavilla tuotteilla Euroopassa ja sen ulkpuolella on pitkä ja kivinen tie, jonka perusongelmaa ei tuotu kirjoituksessa esiin.-Ehkä pienen toivon välittämiseksi lukijoille. Esim. korketeknologian tuotteiden osuus viennistä lienee nykyään n.10%.Valtion investoinnit T&T&K alueella korketeknologian ns. shok-hankkeisiin olivat 2008-2012 812 miljonaan € ja koko alueen rahoitus vastaavana aikana suurinpiirtein 7,5 miljardia € ks.kuvio https://www.dropbox.com/s/cyrdnj30pi9vcwz/tyrm%C3%....

Start up -yritysten viimeaikainen huomio (Slush-hypetys) pitää suhteuttaa faktaan, että alan työvoimavaikutukset ovat suhteellisen vähäiset. Vaikka näiden yritysten verotulot jäisivätkin Suomeen, verotulot jäävät vähäisiksi. Koko tukisysteemissä on huomattavasti myös mm.kilpailua vääristäviä epäkohtia ja suoranaisia hukkainvestointeja. Karsintavaraa olisi varmaankin ainakin 500-700 miljoonaa € vuositasolla. Mitä mieltä asiantuntija(t)on/ovat ?

Käyttäjän KatriRonkainen kuva
Katri Ronkainen

Sivuhuomautuksena, että kenenkään ei tarvitse olla samaa mieltä Kenneth Rogoffin tai Carmen Reinhartin kanssa julkisen velan vaikutuksesta talouden kasvuun, sillä juuri tutkimuksen tässä osassa tutkijat olivat tehneet todella nolon Excel-virheen, jonka pitäisi olla jo aika laajassa tiedossa: http://yle.fi/uutiset/opiskelija_joka_nolasi_talou...

Käyttäjän HenriErti kuva
Henri Erti

Olet Katri täysin oikeassa huomautuksessasi. Tosin Reinhart ja Rogoff korjasivat kyseisen virheen ja Paul Krugmanin hyökkäyksistä huolimatta, Rogoffin ja Reinhartin hypoteesi on vedenkestävä.

Sivuhuomautuksena: Piketty syyllistyi samanlaiseen Excel-virheeseen, mutta Vasemmisto ei viitsinyt tarttua kyseiseen poliittisista syistä. Rogoffin ja Reinhartin ajojahti perustui mielestäni hyvin pitkälti politiikkan.

Käyttäjän KatriRonkainen kuva
Katri Ronkainen

Siksipä onkin jännä juttu, että valtioiden talouspolitiikkaa ylipäätään tehdään taloustieteen teorioiden tai laskelmien perusteella. Talousteoriat ovat ennemminkin uskonasioita kuin havaittuun todellisuuteen perustuvia. Tuskin mikään muu tieteen haara voisi jatkuvasti toimia vastoin empiirisiä havaintoja.

En tiedä, missä Reinhartin ja Rogoffin hypoteesi on todettu vedenpitäväksi, sillä näyttää siltä, että siitä yhä kiistellään: http://scholar.google.fi/scholar?as_ylo=2013&q=rei...

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tilanne on todellisuudessa jo niin huono, että eurossa roikkuminen tulee monin verroin kalliimmaksi kuin oma valuutta. Tuontitavaran hinta toki nousee varmasti, mutta vastaavasti kotimaan työllisyys alkaa kohentua välittömästi, mikäli yritystoimintaan saadaan järkeviä rahoitusratkaisuja ja miksi ei saataisi?

Veronkevennykset palkkatuloihin eivät todellisuudessa auta juuri mitään, koska eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut nousevat 0,5 %-yksikköä ja se on lisättävä asiakashintoihin alveineen. Ei onnistu, koska kilpailutilanne on karmea useimmilla toimialoilla.

Tuoreet ennusteet kertovat, että kaikki markkina-alueet jatkavat negatiivisella uralla ensi vuoden, jyrkemmällä kuin tänä vuonna. Jopa Kiinan kiinteistökupla ennakoi romahdusta, koska vienti yskii sielläkin.

En investoisi lainkaan Suomeen, mikäli eurossa pysytään, enkä jäisi edes kehittelemään innovaatioita tänne, vaan veisin tarpeelliset osaajat mukana ja kouluttaisin tuotantopuolen.

Käy lukaisemassa nimimerkki Tyhmyrin blogeja, niin saat melko hyvän käsityksen, missä täällä oikeasti mennään omasta näkövinkkelistäsi. Itse olen vähän enemmän ruohonjuuritasolla, mutta joudun suosittelemaan lähtöä niin yrittäjille kuin nuorisolle, koska täällä ei ole mitään järkeä tapella byrokraattien ja verottajan puristuksessa.

En jaksa uskoa, että vaaleihin mennessä eurovastaisuus nousee riittävän korkeaksi, jotta täällä voitaisiin tehdä jotain järkevääkin. Historian painolasti on liian raskas kantaa.

Käyttäjän HenriErti kuva
Henri Erti

Timo tuo esille hyviä pointteja. Mutta samalla olen hieman pessimistinen Eurosta eron suhteen jos ajattelemme muiden tekijöiden staattisuutta. Makrotaloudessa käytämme usein DSGE (dynamic stochastic general equilibrium) mallia jossa erinäisten muuttujien staattisuus on räikeä (ja usein) väärä olettamus. Ceteris paribus-sanonta on siis hieman yksinkertaistettu malli.

Tarkoitan tällä tilannetta, jossa oletamme muiden tekijöiden pysyvän muuttumattomana Eurosta erotessa ja markkaa palauttaessa. Liberan tutkimuskaan ei varsinaisesti käy läpi erilaisia skenaarioita markan herättämisen suhteen. Meidän ei myöskään kannata odottaa, että valtiovarainministeriö kannattaisi julkisesti konkreettisen "Eroa-Eurosta" tutkimuksen aloittamista.

Itse työskentelen Irlannissa, joka rehellisyyden nimissä otti turpaan Kreikan ja Espanjan jälkeen eniten. Mutta ei Irlannin media ole mielestäni vakavasti keskustellut Eurosta eroamisesta. Toki Irlanti ja Suomi ovat erilaisia maita (U.S.A investoi Irlantiin huomattavasti enemmän kuin Suomeen).

Markku Laaksonen

Siinäpä se, Suomi on kovin erilainen maa kuin Irlanti, joka saa huomattavasti enemmän ulkomaisia (USA) investointeja. Tätä ei aiheuta valuutta vaan muu politiikka. Suomen olisi ehkä aika tutkailla politikkaansa ja lähteä uusille urille mm. veropolitiikassa, jotta C voitaisiin kasvattaa, luoda inovointia yrityksille lisäämään vientiä Ex jollakin aikavälillä.
Nyt näprätään enempi vähempi sosiaalipolitiikalla kun pitäisi keskittyä talouspolitiikkaan pitkäjänteisesti ja ennakkoluulottomasti.

Käyttäjän toimikankaanniemi kuva
Toimi Kankaanniemi Vastaus kommenttiin #21

Uskotko Markku, että etelästä voisi tänne kylmään Suomeen tulla merkittiviä sijoitusvirtoja? Täällä on aika ankeat olot, vaikea kieli ja hieman - anteeksi - umpimielinen kansa. Vain venäläiset haluavat Suomeen, mutta heistä ei sijoittajiksi ole ja sekin vähä mitä olisi, on nyt pitkäksi (?) aikaa torpattu pakotteilla.

Valitettavasti Suomesta ei taida tekemälläkään saada houkuttelevaa sijoituskohdetta.

Kunpa osaisimme hoitaa byrokratiamme sellaiseksi, ettei täältä poistuisi loputkin merkittävät yritykset! Siinäkin on tekemistä, johon viime hallitukset eivät ole kyenneet!

Niin, EU-jäsenyyttä mainostettiin 20 vuotta sitten sillä, että sen myötä tulee muhkeat sijoitukset Suomeen! Missähän ne ovat?

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Tilastojen mukaan Suomeen tehtävien sijoitusten määrä on kuitenkin ollut kasvussa ja yllättäen muualta kuin Venäjältä. Ei ole ihan rehellistä jättää sitä huomioimatta.

Täällä Varsinais-Suomessa saksalaisten ja ruotsalaisten firmojen osuus taloudessa ja työllistämisessä on aivan merkittävä.
Samaan aikaan Suomesta sijoitetaan yhä enemmän ulkomaille. Talous verkottuu.

http://yle.fi/uutiset/ulkomaiset_sijoitukset_suome...

Käyttäjän SeppoHongisto kuva
Seppo Hongisto

Investoinneista Suomeen, viennistä, tiede-ja teknologiapolitiikasta ja Irlannista.

Irlannissa yritysveroprosentti on 1990 luvulta ollut 10 %, nykyään kaiketi 12. Muilta osin: http://seppohongisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1705...

Toimituksen poiminnat